My Name Is Mason

En ole vielä päässyt esittelemään tämän talon  pikkuprinssiä , joka on aivan ilmetty isänsä , joka minua huvittaa hyvällä tavalla päivästä toiseen. 

Paljon hän myös muistuttaa siskoaan Charlottaa luonteeltaan ja hieman näöllisesti vauva ajoilta.

Meillä asustelee Rauhallinen ja välillä erittäin dramaattinen pieni poika nimeltänsä Mason Benjamin. Meillä lempinimeltään meissi. 

Mason on siis verrattavissa Siskoonsa Charlottaan, joka oli kanssa vauva ikänsä erittäin tyytyväinen vauva. Siis todella helppo , joka on todellista plussaa.

Tämä rauhallisuus vaikuttaa minuunkin todella pitkälti , koska saan omaa aikaa ja nukutuksi yöt , joka on avain mun jaksamiselle. 

Aika on vierähtänyt hurjaa vauhtia , koska hän täytti juuri neljä kuukautta. Meillä on aloitettu siis kiinteiden ruokien syöminen.

Ne mielenkiintoiset ilmeet , kun on saanut uudennlaisia makuja suuhunsa.

Charlotan aikana en paljoakaan tehnyt itse ruokia "tuoreista" raaka aineksista, vaan ostin suoraan pilttejä kaupasta ja syötin siitä. 

Nyt taas oon innostunut tekemään ruuat itse , koska sehän nyt on fakta ,että säästän siinä rahallisesti ja saan isompia satseja tehtyä.

Toiseksi , tällä hetkellä meillä menee vain ja ainoastaan korvikemaitoa  , en siis enään imetä lainkaan , kkoska maitotuotanto vain lakkasi. Itseäni tämä hieman harmittaa , mutta asialle en vain mahda mitään. Joten en siis halua nannien lisäksi syöttää valmiita purkkiruokia vaan tehdä jotakin tuoreempaa.

Mason kasvaa tasaisesti. Ainut on että pituus tulee vähän jäljessä , mutta kuulema aivan normaalia. Eipä tässä vanhemmatkaan mitään kovinkaan pitkiä olla, että tervetuloa yksi paatintappi lisää perheeseen.

Mason on kova poika naureskelemaan ja juttelemaan. Kaiken lisäksi kova kiljumaan, joka on niin huvittavan kuuloista. 

Masonin isä jo kovasti odottaa , että herra alkaa liikkumaan niin pääsee enemmän touhuamaan varsinkin, kun ikää tulee lisää niin alkaa kaiken maailman isä poika projektit. 

Meillä arki siis tuoksuu kakkavaipoille, buglulle ja siihen päälle vielä yksi uhmaiästä kärsivä pikkuteini. Mutta on ihanin isosisko pikkuveljelleen. 

Eli meillä menee hyvin. 

P.s mulle saa tulka rohkeasti ehdottamaan aiheita mistä haluaisitte minun kirjoittavan. 

Kukkuu

Kukkuu! ollaanko täällä vielä kuulolla?

kirjoittelusta on vierähtänyt jo tovi aikaa , enkä ole kyllä pitänyt mitään kiirettä tänne paluusta.
Blogin ulkoasua sain hieman uusittua, kiitos Etsyn , josta ostin valmiin pohjan suoraan. Heti miellyttää silmää, kun on uudenlaisempi sivusto, mutta vielä muutama silaus ja wola.
Halusin tulla hieman päivittelemään tänne kuulumisia , missä mennään jne.


Meille syntyi kaunis pieni poika 30.kesäkuuta kello 13:53. Oikeastaan synnytys tapahtui suunnitellulla sektiolla , synnytyspelkoni takia. tulen tekemään tästä erillisen postauksen
Meitä ei ollut enää kolme vaan neljä. Olin todella, todella onnellinen , että sitä tunnetta ei edes voi sanoin kuvailla , kun saa uuden perheenjäsenen syliinsä yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen.


Millaista sitten on ollut arki kuukauden verran kahden lapsen kanssa?

Ensimmäiset  neljä päivää oli ihan hirveitä mulle. Ainoastaan sen takia, etten kyennyt paljoakaan tekemään. En pystynyt  tekemään normaaleja kotitöitä, kävely oli tönkköstä, esikoisen hoitaminen jäi niin vähälle omalta osalta, että yritin kuitenkin sanallisesti koko ajan olla läsnä. Ehkäpä elämäni pahimmat neljä päivää ja vain, koska olin niin kipeänä kivuista.
Heti, kun tikit saatiin pois mun kivut lakkasivat,kuin seinää. Neuvolassa kerrottiin , että mun tikit olivat todella jämäkästi kiinni , että sai hetken ratkoa niitä auki ja repiä irti , että suurin osan kivuista aiheutti pelkät tikit.
Tähän asti arki kahden lapsen kanssa on ollut suht easy.
Vauva nukkuu yöt erinomaisesti, joka on mun jaksamisen avain. Yössä tarvitsee kerrasta, kahteen syöttää ja vaippa vaihtaa, jolloin unet voivat jatkua.
Aamuisin herättyä lasten tarpeet menee etusijalle  ja viimeiseksi vasta kaikki muu. Arkea myös helpottaa miesystävältä saatu apu, josta olen kiitollinen ja enemmän alkanut arvostamaan.

Charlotalla on ollut pientä mustasukkaisuutta, kun ei aina silloin pääse äidin syliin, kun vauvaa syötetään tai jotakin muuta. Yritän parhaani mukaan tarjota hänelle mahdollisuutta , että voi tulla viereeni istumaan tai auttamaan vauvan hoidossa. Välillä hän haluaa auttaa ja osallistua. Välillä taas känkkis astuu kuvioihin. On myös ihanaa ja hellyyttävää seurata vierestä, kun Charlotta haluaa lukea vauvalle kirjaa, laittaa tuttia suuhun tai harjata vauvan hiuksia.
Nautin vielä tästä ajasta, kun kaikki on suht ok. Varmasti tulee vielä se hetki , kun saan olla erotuomarina, ja laskea harmaita hiuksiani.
Niitä hetkiä odotellessa

Mulle voi mielellään tulla ehdottelemaan , mistä te lukijat haluaisitte minun  kirjoittavan. Mikä aihe kiinnostaisi. Muutenkin otan kysymyksiä vastaan , kunhan pysyvät kohtuuden rajoissa.

Yritän parhaani mukaan tulla tänne hieman päivittelemään, kunhan jaksan ja aika antaa myöden.

Boy or Girl

Meillä oli viimeviikolla rakenne ultra , jota olin jännittänyt todella paljon.

Pää asia , että lapsi on kunnossa ja tietenkin sen päälle vielä , jos saisimme sukupuolen selville, että pääsisi tekemään ostoksia, jo tulevalle pienokaiselle. 

Ihanaa oli seurata kuinka toinen mönki menemään ja kasvaa normaalisti. Kaikki oli sen puolin kunnossa. Mutta meidän piti käydä vielä erillisellä käynnillä , koska nappula ei suostunut näyttämään itseään oikeasta kulmasta, jotta olisi näkynyt sydämmen kärki. Mutta kätilö sanoi , että kaikki on normaalisti, mutta pitää vain nähdä tietyt kohdat oikeista kulmista. 

Tietenkään emme nähneet sukupuolta nappulan asentojen takia. 

Tänään kävimme uudestaan tarkastus kierroksella ja kaikki näkyi hyvin. Olin käynyt ennen ultraa ostamassa makeisia, että saataisiin nappula liikkumaan kunnolla. 

Uusi kätilö oli todella mukava ja juttelimme niitä näitä.kysyinkin sitten ihan suoraan , että näkyykö sukupuolta. Kätilö alkoi etsimään ja sieltä salaisuus pilkisti. 

Meille tulee poika! 

Mulla on ollut  satavarma poika olo , koska mun tämänhetkinen raskaus ei ole samanlainen, kuin esikoista odotellessa. 

Suolaisen sijaan tekee enemmän makeeaa mieli. 

Ei pahoinvointia tai väsymystä. Tissit huutaa välillä hallelujaa , mutta muuten olo on ollut hyvä. 

Nyt pääsemme ostamaan tulevalle pojalle vaatteita ja tarvikkeita. 

Jos nyt vähän iisimmi

Hellou
Meillä on ollut ajallisesti todella tiukkaa, kun monessa paikassa pitäisi käydä ja monta asiaa hoitaa. Joten mun taktiikalla levitän pitkin viikkoa kaikki must to do jutut ja illan päätteksi aina totean , onko mun pakko aamulla taas noustava aikaisin ja lähteä tekemään muut tehtävät , jotka olen sopinut tekeväni.
Onneksi tälle viikolle ei ole mitään sen kummallisempaa kuin rakenneultra ja kirpparipöydän järjestämistä.

Käytiin siis viimeviikonloppuna viemässä neljä säkillistä vaatteita kirpparille ja toivoen , että rahaa tuottaa, koska meillä on kuitenkin miljoona hankintaa edessä , jotka vaativat rahaa.. Olen käynyt 3 päivän saldon tarkistamassa ja tuottoa on hyvin tullut.
Charlotan kanssa kävimme aamulla aikaisin järjestelemässä kirpparipöydän , joka oli viikonlopun jäljiltä todella hurjassa kunnossa. Charlottaa on vaikea saada ruotuun , siinä samalla kun itse yritän viikata vaatteita uudelleen. Onneksi siitäkin selvittiin.
Mutta siis pakko sanoa , että mistä näitä pitkäkyntisiä ihmisiä tulee, jotka kehtaavat viedä lastenvaatteita. Olen vienyt meidän pöydällemme myyntiin Charlotan vaatteita , hyvän näköisiä ja ei todellakaan ole hinnan kirouksissa. Joten jos ihminen ei kykene hyvistä lasten farkuista edes maksamaan sitä 1,50e niin miksi niitä ei sitten voi jättää siihen pöydälle? Miksi ne pitää viedä ? Asia jota en ymmärrä , ja jota en hyväksy.

Meillä on ollut myös viimeviikolla toinen neuvola käynti ja viikkoja oli tuolloin 18+4. 

Nykyään neuvolakäyntejä on supistettu (leikkausten takia) 

Charlotaa odottaessa muistan kuinka tiuhaan tahtiin neuvolassa sai ravata, about 2x kuussa. 

Nykyään tosi harvakseen. 

Ensimmäistä kertaa kuunneltiin sydänääniä ja olin ihan wohoo. Neuvolassa neukki vaan totesi "missä on sun raskausvatsa" koska viikkoja oli jo 18 ja ihmisillä kuulema on jo vatsaa tuolloin enemmän. Totesin vaan, että Charlottaakin odottaessa minun raskausvatsani alkoi näkyä vasta kunnolla rv 30. Joten säästyn nopealta kasvamiselta. Toisaalta haluaisin jo, että minun raskausvatsani kasvaisi, koska muilla samoilla viikoilla olevilla on jo raskausvatsaa mitä näyttää , minulla vaan näyttää siltä, että muutama pulla tultu syötyä.

Mutta jokainen aikanaa. Olisi vaan jo kiva päästä kuvaamaan vatsaa, joten tässä sitä vielä odotellaan hetki. 

Torstaina olisi rakenneultra ja odotamme Villen kanssa sitä todella kovasti. Jos ja kun sukupuoli näkyisi pääsisi ostamaan jo ensimmäiset vaatteet.

Jännitystä ilmassa ! 

Ja se yksi oli nopein !

Yhtä normaali kauppaan meneminen niin ,kuin ennenkin. Hoidan ensiksi ostokset, jotka muistan vielä hetken. Hortoilen pitkin käytäviä etsimässä tiettyä "lahjaa".

Tuijotan muutamasta vaihtoehdosta ja päädyn siihen yhteen. Katson sivuille ennen kassalle menemistä ja, kun reitti on selvä maksan ostokset , hoidan  itseni ja ostokset erittäin vaivihkaa ulos kaupasta. 

Menen kotiin ja odotan oikeaa hetkeä. 

Avaan maagisen paketin varoen ja asettelen kaiken oikein . Tässä vaiheessa , on tehtävä se mitä täyttyy. 

Otan puhelimeni laitan musiikit kaakkoon , että saan keskittyä itse hetkeen. 

Tein taas mitä täytyi. Olen onnellinen. 

Laitoin lahjan pakettiin ja laitoin sen pieneen kirjekuoreen , jonne kirjoitin muutamin sanoin pienen viestin. 

Tämä lahja oli tarkoitettu Villelle , jonka olin vaivalla tehnyt. Pyysin häntä olemaan hiljaa,  kun oli kyseisen lahjan aukaissut. 

Olimme todellakin hiljaa. 

Ja se jatkui , ja jatkui.. Kunnes en enää jaksanut olla hiljaa. 

Meille tulee Vauva ! 

Juteltiin ja juteltiin asiasta.

Ensimmäinen neuvola oli jännittävä ! Se kaikki alkaa uudestaan, mutta nyt olen selvästi perillä asioista,  kun taas esikoista odotellessa.

Lähdin ensimmäiselle neuvola käynnille , sillä asenteella , että ei todellakaan saada mukavaa neukkia. ( aikaisemmista neukki tädeistä ei ole jäänyt hyvä fiils) 

Saatiin nyt tosi Cool neukki , et voiko parempaa saada. Ensimmäinen hyvä fiilis, neuvolasta. Meillä ajatus klikkas yhteen ja hän ottaa huomioon , meidät (minut) ikämme puolesta, eikä tuomitse sitä...

Mulla on alkuraskaus ollut helppo. En ole oireillut millään tavalla raskautta, joka on hyvä, koska jaksan paremmin touhuta ja tehdä päivät. Toki voi sitten takapakkina myöhemmässä vaiheessa tulla jotakin, mutta saa nähdä. Nyt viikkoja on 16. Ja siinä pisteessä ollaan , että potkut tuntuvat jo selvästi. 

Charlotankin olen opettanut nätisti paijaamaan vatsaa , ja selittänyt , että äidin masussa kasvaa pikkusisko tai pikkuveli. Vielä ei oikein ymmärrä asiaa, mutta hokee sanaa "vauva" ja "napa" ,mutta mitä enemmän opetellaan sitä paremmin ymmärtää.

Alkuun emme osanneet sisäistää asiaa kunnolla, kun taas nyt. Ville jaksaa vouhottaa, joka on ihan uskomaton asia. Välillä toivon , että olisi hiljaa , kun sitä juttua vaan tulee loputtomiin. Mut on häntä kiva seurata.
Voisin kirjoittaa tästä pitkään , koska asiaa olisi paljon. 

Ollaan onnellisia tulevasta.  jännityksessä odotamme rakenne ultraa , jos vaikka sukupuoli saataisiin selville. 

Nyt meitä ei ole vain kolme,  vaan neljä ! 

#HappyFamily 👐

after a long time

Blogi on ollut tovin jo tauolla. Ihan syystä.
Syy siihen - monimutkainen.
En kuitenkaan tunne huonoa omatuntoa siitä , että olen pitänyt taukoa blogista , pitänyt sen loitolla elämästäni.
En voi kuitenkaan väkisin loihtia blogiin tekstiä , jos se ei luonnistu tai tunnu hyvältä juuri sillä hetkellä. Sillon näin vain tarpeelliseksi antaa ajan kulua ja yrittää uudelleen , kun se tunne taas palaa "nyt mä olen valmis" ..

Paljon on ehtinyt tapahtumaan meidän elämässä. Eniten tapahtumia äidin ja tyttären välisessä suhteessa. Mä nautin olla äiti ja saan olla äiti noin ihanalle lapselle , vaikka välillä kiukutellaan ja heitetään hanskoja tiskiin , silti niistä selvitään yhdessä. Charlotta on todella paljon kehittynyt ja mä en meinaa pysyä perässä , välillä vaan mietin , mihin tämä aika katoaa. Ihaninta on se , että mä saan nähdä 24/7 lapseni uudet kujeet, enkä missaa yhtäkään uutta juttua. Vaikka kaipaankin sosiaaliseen ympäristöön , kuten kouluun.

Tässä välissä on vietetty synttärit , joulu ja uusivuosi , loppuvuoden kohokohdat.
Kuitenkin kaikesta huolimatta , me voimme hyvin ja tästä on hyvä jatkaa.

Illat kaikille ! :)
P.s huomenna kirjoitan ison postauksen elämämme kohokohdasta.

Hello september

Kesä tosiaan on jäänyt taaksepäin , ja on aika siirtyä pimeämpään kauteen. Toivon, että syksy on suht ok kelien kanssa, koska kesä meni kelien osalta hieman jäihin.
Mulla on syksyn tullen tapana alkaa hamstrata tee varastoja täyteen ja kaikenmaailman A,B,C,D ja E vitamiini purkit on oltava. Ja tietenkin rautalisä.
Mun hemoglobiini on talven tullen todella alhainen, ja rautalisä auttaa "jaksamaan".

...Puhumattakaan tuoksukynttilöistä. Mmhh.. Syksy ei olisi mitään ilman ilta hämärässä palavia kynttilöitä!

Aika siis on laittaa kesäiset vaatteet vaatehyllyjen perimmäksi ja tuoda syys-mallisto esiin.
Oon rakastunut tämävuoden syksyn mallistoon. Juuri sellaista kuosia, jota itse suosin päälläni. Rentoa, clamouria ja avot.

      Ihanaa alkanutta syksyä kaikille 

Xo